Niinhän siinä kävi, hyvistä aikomuksista huolimatta, että blogi pysähtyi paikalleen kesän kynnykselle.

Elokuisen valokuvanäyttelyn valmistelu edellytti kesäviikkojen aikana pitkää istumista koneen ääressä, ja jäljelle jääneen ajan sitten käytti mieluummin jo muuhun.

Toisaalta kesä myös sulki ympyrän: neljän vuodenajan jakso saaressa täyttyi. Toinen kesä ja syksy ovat toki tuoneet mukanaan tutut, upeat elämykset, toistuessaan syvempinäkin, luonnon kiertokulkua konkretisoiden. Olen kuitenkin huomannut, että kokemusten sanallistamiseen ei enää ole samanlaista tarvetta. Luontokokemuksethan ovat olleet punaisena lankana blogissa, muut aiheet ovat olleet sivupolkuja.

Tämä onkin blogin viimeinen kirjoitus. Saarielämäni jatkuu toistaiseksi, mökin käytöstä ainakin ensi kevääseen saakka on sovittu. Kokemuksistani osa tallentuu kuvien muodossa osoitteeseen http://anttilaitinen.kuvat.fi/kuvat

--- --- ---

Järvi on vielä sula, jääriitettä on kuitenkin ollut jo saarenkin rannassa. Mantereen puolella, venevajan suojaisessa lahdessa, joutui viime viikolla jo rikkomaan jäätä n. 30 metrin matkalta ennen kuin pääsi soutamaan saareen. Viime syksynä kulku saareen estyi vasta marraskuun 26. päivä, ja takaisin päästiin taas Joulun jälkeen. Tuleekohan tänä vuonna rospuuttoaika aikaisemmin?

Tein eilen postinhakureissulla paikallisen isännän kanssa kaupat pienestä polttopuuerästä, jonka soudin tänään saareen. Kuution kuljettamiseen soutuveneellä tarvittiin vain kaksi reissua. Halkoina otin, kuljetus oli kätevintä niin. Lisää hankin sitten, kun saa tuotua jäätä pitkin. Tänä vuonna  saaresta saa polttopuuta vain vähän: jonkin verran rankoja olen kantanut naapuritontin harvennuksen jäljiltä.

Ensilumi satoi tänään. Lunta kertyi lähinnä vain rakennusten katoille, ja tämä taitaakin olla vuoden kierrossa ainoa mahdollisuus havaita järven eri rannoilla olevat mökit, saunat ja liiterit.  Maastoon taitavastikin sijoitettujen rakennusten katot erottuvat selvästi.

Tällaista en muista viime syksyltä: pienempien mäntyjen ja kuusien oksille on kertynyt runsaasti kirkkaankeltaisia koivunlehtiä, kuin kultarahoja.

Kahvia juodessa katselen ikkunasta järveä, huomaan ajattelevani jo hiihtoretkiä jäällä.

Päivän luontokokemus on ollut kesän ensimmäinen havainto kuusenkerkistä, vaaleista ja pehmeistä uusista neulasista, joista lähiviikkoina näkee kuusen vuosikasvun. Kauempaa ne erottuvat tässä vaiheessa vain pieninä vaaleina täplinä oksankärjissä.
 
Toisen saarikesän käynnistyttyä luontoon liittyviä aivan uusia elämyksiä tulee vastaan harvemmin. Se näkyy myös blogin päivitystiheydessä. Kuusenkerkkiäkin ihailin ja keräsinkin viime keväänä, tarkoituksena keittää niistä siirappia, joka sitten ei onnistunut ihan toivotusti. Siirappi kovettui jäähtyessään lähes lasinkovaksi. Purkki taitaa olla jääkaapissa vieläkin, unohtui sinne.

Yksi uusi asia on viime päivinä ollut se, että olen kerännyt maastosta kuivia oksia polttopuuksi. Viime kesänä "varsinaista" polttopuuta oli niin paljon, että oksien kerääminen jäi. Saaressa on paljon vanhoja, suuria puita ja siksi myös maahan pudonneita oksia, paksujakin. Kopallisen keräämiseen ei varttituntia enempää kulu eikä sitä varten tarvitse liikkua kuin aivan pienellä alueella.

Kun sillä saaliilla saa lämmitettyä saunan - johon vesi on kannettu järvestä - seurauksena on hyvin kokonaisvaltainen tuntu luontoympäristössä elämisestä.

--- --- ---

Kottikärryn renkaasta on talven aikana vajunut ilma. Pyörä täytyy irrottaa ja käydä täyttämässä kylän huoltoasemalla; polkupyöränpumppuni on sen mallinen, että sitä ei saa sovitettua kottikärryn pyörän venttiilin juureen. Naapuri on maalannut liiterirakennuksen ja lupasi seinän vierestä purkamansa vanhan polttopuupinon sopuhintaan kun kärrään puut pois.

Vappuviikonloppua päästiin viettämään jo saareen. Mennessä jäätä oli vielä venevajan lahdessa, mutta veneelle löytyi hyvin jo väylä - ja airoille, niistähän se pikemminkin on kiinni. Airojen käyttö vaatii yllättävänkin leveän väylän.

Rospuuttoaika jäi puoleentoista viikkoon. Muutos jäätilanteessa oli nopea; kaksi viikkoa sitten läksin vielä hiihtämään mökin edustalta järven jäälle ja nyt jo grillasimme, sortseissa, samassa rannassa. Punainen potkukelkka odotti vielä nurkalla varastoon viemistä. Tällä kertaa se jäi siis saareen kesäksi.  

Kaivon pumppu on taas paikoillaan, ja hanasta tulee vettä. Sitä ei heti muistanut, vaan tapaili vielä punaista vesiämpäriä, jolla vesi haettiin talvella kaivosta.

Käytössä oleva asuinpinta-ala kaksinkertaistui, kun uuden ja vanhan puolen välinen oviaukko avattiin. Kesäasuminen alkoi siis siltäkin osin. Kun vielä siivousurakkakin saatiin valmiiksi (suurimmalta osin kumppanin ansiosta), viihtyisyys lisääntyi olennaisesti.

Viime ja tällä viikolla kaupunkipäiviä Lahdessa ja Oulussa; toissapäivänä saaressa käymässä. Hiihtokelejä oli vielä, muttei enää kovin hyviä. Järven jää oli jo aika lumeton ja siksi liukas, mutta yöpakkasista johtuen kuitenkin kuiva. - Kuvassa vanhan ladun jälkiä jäällä.

Nyt en enää yritäkään saareen ennen kuin jäät ovat lähteneet. Jokunen viikko siihen voi mennä. Viime vuonna tähän aikaan veneellä jo pääsi, tarkistin valokuvista että kävimme tutustumassa paikkaan 25. huhtikuuta. Venevajan suojainen lahtikin oli silloin jo lähes vapaana jäästä. Se näyttäisi jäätyvän ensimmäisenä ja vapautuvan jäistä viimeisenä. - Ja vappunahan otettiinkin sitten jo uimapukukuvia.

Saarivuosi on siis umpeutumassa, mutta blogia jatkan toistaiseksi. Ainakin kesää on tarkoitus vielä mökillä viettää, ja mahdollisesti viikonloppuja vielä syksylläkin.

Kuvissa 1.-2. olevat jäljet ovat saman eläimen (linnun?). Ne ovat n. 15 senttiä leveitä; jäljillä on etäisyyttä hangessa enimmillään noin 25 senttiä.

Kuvassa 3. olevat jäljet ovat noin 20-senttisiä halkaisijaltaan, etäisyyttä niillä on enimmillään noin 1 metri.

Mistähän eläimistä voisi olla kyse?

Kuvat 1.-2.

Kuva 3.