Niinhän siinä kävi, hyvistä aikomuksista huolimatta, että blogi pysähtyi paikalleen kesän kynnykselle.

Elokuisen valokuvanäyttelyn valmistelu edellytti kesäviikkojen aikana pitkää istumista koneen ääressä, ja jäljelle jääneen ajan sitten käytti mieluummin jo muuhun.

Toisaalta kesä myös sulki ympyrän: neljän vuodenajan jakso saaressa täyttyi. Toinen kesä ja syksy ovat toki tuoneet mukanaan tutut, upeat elämykset, toistuessaan syvempinäkin, luonnon kiertokulkua konkretisoiden. Olen kuitenkin huomannut, että kokemusten sanallistamiseen ei enää ole samanlaista tarvetta. Luontokokemuksethan ovat olleet punaisena lankana blogissa, muut aiheet ovat olleet sivupolkuja.

Tämä onkin blogin viimeinen kirjoitus. Saarielämäni jatkuu toistaiseksi, mökin käytöstä ainakin ensi kevääseen saakka on sovittu. Kokemuksistani osa tallentuu kuvien muodossa osoitteeseen http://anttilaitinen.kuvat.fi/kuvat

--- --- ---

Järvi on vielä sula, jääriitettä on kuitenkin ollut jo saarenkin rannassa. Mantereen puolella, venevajan suojaisessa lahdessa, joutui viime viikolla jo rikkomaan jäätä n. 30 metrin matkalta ennen kuin pääsi soutamaan saareen. Viime syksynä kulku saareen estyi vasta marraskuun 26. päivä, ja takaisin päästiin taas Joulun jälkeen. Tuleekohan tänä vuonna rospuuttoaika aikaisemmin?

Tein eilen postinhakureissulla paikallisen isännän kanssa kaupat pienestä polttopuuerästä, jonka soudin tänään saareen. Kuution kuljettamiseen soutuveneellä tarvittiin vain kaksi reissua. Halkoina otin, kuljetus oli kätevintä niin. Lisää hankin sitten, kun saa tuotua jäätä pitkin. Tänä vuonna  saaresta saa polttopuuta vain vähän: jonkin verran rankoja olen kantanut naapuritontin harvennuksen jäljiltä.

Ensilumi satoi tänään. Lunta kertyi lähinnä vain rakennusten katoille, ja tämä taitaakin olla vuoden kierrossa ainoa mahdollisuus havaita järven eri rannoilla olevat mökit, saunat ja liiterit.  Maastoon taitavastikin sijoitettujen rakennusten katot erottuvat selvästi.

Tällaista en muista viime syksyltä: pienempien mäntyjen ja kuusien oksille on kertynyt runsaasti kirkkaankeltaisia koivunlehtiä, kuin kultarahoja.

Kahvia juodessa katselen ikkunasta järveä, huomaan ajattelevani jo hiihtoretkiä jäällä.