Päivän luontokokemus on ollut kesän ensimmäinen havainto kuusenkerkistä, vaaleista ja pehmeistä uusista neulasista, joista lähiviikkoina näkee kuusen vuosikasvun. Kauempaa ne erottuvat tässä vaiheessa vain pieninä vaaleina täplinä oksankärjissä.
 
Toisen saarikesän käynnistyttyä luontoon liittyviä aivan uusia elämyksiä tulee vastaan harvemmin. Se näkyy myös blogin päivitystiheydessä. Kuusenkerkkiäkin ihailin ja keräsinkin viime keväänä, tarkoituksena keittää niistä siirappia, joka sitten ei onnistunut ihan toivotusti. Siirappi kovettui jäähtyessään lähes lasinkovaksi. Purkki taitaa olla jääkaapissa vieläkin, unohtui sinne.

Yksi uusi asia on viime päivinä ollut se, että olen kerännyt maastosta kuivia oksia polttopuuksi. Viime kesänä "varsinaista" polttopuuta oli niin paljon, että oksien kerääminen jäi. Saaressa on paljon vanhoja, suuria puita ja siksi myös maahan pudonneita oksia, paksujakin. Kopallisen keräämiseen ei varttituntia enempää kulu eikä sitä varten tarvitse liikkua kuin aivan pienellä alueella.

Kun sillä saaliilla saa lämmitettyä saunan - johon vesi on kannettu järvestä - seurauksena on hyvin kokonaisvaltainen tuntu luontoympäristössä elämisestä.

--- --- ---

Kottikärryn renkaasta on talven aikana vajunut ilma. Pyörä täytyy irrottaa ja käydä täyttämässä kylän huoltoasemalla; polkupyöränpumppuni on sen mallinen, että sitä ei saa sovitettua kottikärryn pyörän venttiilin juureen. Naapuri on maalannut liiterirakennuksen ja lupasi seinän vierestä purkamansa vanhan polttopuupinon sopuhintaan kun kärrään puut pois.