Muutaman kaupunkipäivän jälkeen eilen takaisin saareen.

Värien kontrasti on nyt tässä ympäristössä suurimmillaan: varsinkin auringon paistaessa vihreä saari korostuu häikäisevän valkoisessa lumipeitteisessä järvessä.

Kevät on siis edennyt saaressakin nopeasti, lunta on enää pieninä laikkuina siellä täällä. Saaren eteläpäässä lunta ei ole lainkaan, ja kaivolle johtavalla polulla maa tuoksuu jo. Joutsenten ääniä kuuluu paljon, pimeällä ne (ja varsinkin niiden kaiku!) ovat erityisen vaikuttavia, samoin tänään aamusaunassa kun ne tuntuivat kuuluvan aivan ikkunan takaa.
 
En tullut enää saareen autolla. Jäätie mantereelta kulkee reittiä, jossa ei virtauksia ole, ja jää olisi hyvin vielä kantanut auton, teräsjäätä on  useita kymmeniä senttejä. Jään päällä on kuitenkin paikoin vettä ja sielläkin missä vettä ei ole näkyvissä, sitä on muutaman sentin paksuisen lumikerroksen alla. Auto jäisi helposti kiinni. Pulkalla vedin tavarat saareen, hyvin se sujuu niinkin.

Tänä aamuna kello herätti seitsemän jälkeen katsomaan, onko yöpakkanen tehnyt jään kulkukelpoiseksi suksilla. Ja olihan se, luistelutyylillä kiersin järven, vähän kankeasti perinteisen tyylin suksillani, mutta upea elämys taas kerran. Tauon pidin Kantturasaaren tutulla kivellä, joka oli paljastanut jo koko sammaleisen peitteensä lumen alta, saaren itäpuolella vaikka onkin .  

--- --- ---

Toisen kesän viettäminen saaressa on varmistumassa, vuokrausehdoista on sovittu. Ensi viikon jälkeen varaudun kuitenkin siihen, että saareen ei vähään aikaan pääse. Sellaiset tavarat, joita ei kesällä täällä välttämättä tarvita, vien pois pulkalla lähipäivinä. Se on selvästi kätevämpää kuin tavaroiden lastaaminen veneeseen syksyllä.