Saarivuoden aikana on kertynyt useampiakin ainutlaatuisia luontokokemuksia. Yksi niistä on ollut kuluneen viikon hankikanto. Vain lapsena muistan olleeni jonkin verran ilmiön kanssa tekemisissä, niin kaupunkilainen olen.

Niin Lahdessa Kymi- ja Joutjärvellä kuin täällä Hirvijärvelläkin hanki on kantanut aamusta iltapäivään asti mainiosti, varsinkin hiihtäjää. Tunne on ollut lähes samanveroinen kuin syksyllä kun jää ensi kertaa kantaa, lapsenomaisen riemastuttava. Mutta vasta sitten kun sen huomaa: ensimmäisinä hankikannon päivinä yritin (kaupunkilaisjärjellä?) hiihtää Kymijärven huonokuntoisella ladulla jonkin matkaakin ennen kuin huomasin, että vieressä olevan hangen päälle voi nousta, kuin pöydän pinnalle, ja hiihto sujuu siinä kuin leikiten.

Hangen päällä hiihtäessä syntyvää ääntä on vaikeaa kuvailla. Se on yllättävän voimakas, jonkinlainen kohina, jossa tuntuu olevan onttoa kaikua. Ohuen jäätyneen lumikuoren alle jää siis sen sen verran tyhjää tai ainakin huokoinen kerros?  

Meitä on muitakin, joille hankikanto ei ole itsestään selvä sääilmiö. Matti Mäkelä toteaa Sääkirjassaan kestohangen olevan suurelta osin tuntematon. Muussa tapauksessa se voisi hänen mukaansa olla ilman muuta Suomen matkailun suurin valtti: siinä missä eilen oli upottava lumi, on aamulla kova, varma tie kulkea mihin suuntaan hyvänsä.

Kestohanki on ainutlaatuinen ilmiö maailmanlaajuisestikin, se perustuu Skandinavian sijaintiin meri- ja mannerilmaston välimaastossa.

--- --- ---

Viime päivien - ja varsinkin öiden - pakkaset ovat muutenkin helpottaneet liikkumista: jään päällä oleva vesi on jäätynyt eikä enää haittaa hiihtämistä, ja jäätiekin on hyvässä kunnossa. Mökkinaapuri oli mitannut jään paksuudeksi tiellä 50 senttiä, teräsjäätä. Sellainen kestää 7 tonnin ajoneuvoyhdistelmän. Tuntuu uskomattomalta, että reilun kuukauden kuluttua samalla paikalla lainehtii vesi.

Painavampien tavaroiden viemisen mantereelle olen jo aloittanut, kirjoista. Jos olen saaressa vielä kesän, on pärjättävä vähemmällä. Auton kesärenkaatkin on tietenkin kätevämpi viedä saaresta nyt, mantereen venevajalle vien ne tilapäisesti.

Kevään merkkejä saaressa ei vielä ole niin paljon kuin kaupungissa. Aurinko on sulattanut lunta lähinnä vain kivien etelän puolisilta sivuilta, joiltain isommilta mättäiltä ja jonkin verran rakennusten seinustoilta. Lämmintä seinustoilla kuitenkin auringon paistaessa toki jo on.