Sää ja varsinkin jäätilanne on vaihdellut parin viime vuorokauden aikana paljon. Tulin saareen toissapäivänä, tiistaina, pitkän kaupunkiviikonlopun jälkeen. Lunta ei silloin ollut, mutta noin kymmenen metrin matka rannasta oli jäätä rikottavana ennen kuin pääsin soutamaan avovedessä. Muutamankin metrin väylän tekeminen parisenttiseen jäähän ottaa aikansa.

Eilen puolelta päivin oli venevajan rannan jää sulanut, mutta vain kolmen tunnin kuluttua oli taas jo toisin kun palasin kylältä. Kostea veneen kiinnitysnarukin oli jo ehtinyt kovettua solmuunsa, ja jää rohisi veneen alla äänekkäästi, vaikka soutaminen onnistuikin ilman että jäätä tarvitsi vielä erikseen rikkoa.

Olenko kuunnellut jäätyvän järven ääntä aikaisemmin? Ääntä on vaikeaa kuvailla. Sen voisi ajatella muistuttavan kauempaa kuuluvaa pikkulintuparven ääntä: terävää, taukoamatonta helinää.

Saaressa ei jäätä ole tähän mennessä vielä ollut. Saaren rannat jäätyvät hitaammin kuin mantereella, tuuli tietenkin vaikuttaa.

Vesi on korkealla, ja se on noussut edelleen viime päivinä. Tähän aikaan vuodesta niin ei yleensä kuulemma enää käy. Vesi on nyt Hirvijärvessä yhtä korkealla kuin toukokuussa, ensi kertaa saaressa käydessä.

Saareen tuli eilen ensilumi. Etukäteen oli vaikeaa kuvitella, miltä tämä ympäristö näyttää talviasussa, mutta pian se oli tietenkin itsestäänselvää: Järvi näkyy kauniina sinertävänä peilinä lumisten puiden välistä, ja maiseman piirteet hahmottuvat illallakin. Polku mökiltä näkyy valaistulta kuistilta saunalle asti. Kivet ovat muuttuneet valkoisiksi pehmeän näköisiksi maiseman elementeiksi, kuuset ovat saaneet ääriviivat.

Lähipäivinä valmistaudun lähtemään vähäksi aikaa pois saaresta. Ennusteen mukaan päivälämpötilakin pysyy pakkasella muutaman päivän, ja silloin järvi tietenkin jäätyy ainakin rannoiltaan veneellä kulkemattomaksi. Kumppani on luvannut majapaikan niin pitkäksi ajaksi kuin on tarvis, viikosta muutamaan siinä voi mennä. Sieltä sain myös neuvot hiirien varalta. Kaikki ruokatavarat ja muukin, joka vain suinkin voisi hiirille kelvata, on pakattava tiiviisiin laatikoihin: kynttilät, saippuat, tulitikut, jopa talouspaperirullat. Muuten voi siivo olla mahdoton takaisin tullessa.

Eilen jo ehdin tyhjentää saunankiukaan vesisäiliön ja saavin jäätymisen varalta; saunan tosin taidan lämmittää vielä tänään. Myös liiteriin menevän sähköjohdon nostin kulkemaan ylempänä, veden nousun myötä se oli jäänyt maastossa painanteeseen, jossa oleva vesi tietenkin jäätyy. Kompostikäymälän lämpötilan säätö on myös tarkistettava, käyttämättömänä siinä voi muuten olla jäätymisen vaara.

Takaisin saareen palaan, kun on käynyt niinkuin Harri Tapper kirjoittaa kirjassaan Näin syntyvät revontulet (1990): Maisemasta tuli isompi. Nyt pääsimme astelemaan silläkin osalla maailmaa, missä aikaisemmin oli vain soudeltu tai mitä vain kivillä viskelty.

--- --- ---

Päivän otsikko viittaa Martti Joenpolven samannimiseen romaaniin vuodelta 1971. En muista lukeneeni kirjaa, mutta muistan aikanaan kiinnittäneeni huomiota kirjan nimeen ja ihailleeni sitä. Jotenkin hämärästi kai ajattelin ja olin oivaltavinani – olin silloin 12-vuotias – että tuon nimisessä kirjassa saatetaan kertoa jostakin muustakin kuin jäiden vahvistumisesta yöllä.