<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sysmään on täältä 25 kilometriä, Vintturin tien kautta. Siitä noin 17 kilometriä on hiekkatietä, josta osa hitaammin ajettavaa. Kaupassa kannattaa siis käydä omassa kirkonkylässä, sinne tulee matkaa 18 kilometriä, josta hiekkatietä vajaat 10. Ellei sitten muuten halua käydä Sysmässä, vaikka sen maankuulussa ja monesti palkitussa kirjakaupassa, joka olikin elämys, kävin ensimmäistä kertaa.

 

Kirjakaupan yläkerrassa on antikvariaattiosasto, jolta ostimme yhteensä seitsemän kirjaa (romaania, novelli- tai runokokoelmaa). Seuraavassa jokaisesta ensimmäinen virke (runokirjasta ensimmäinen säe tai rivi):

 

Olin koko sen kesän paikallisessa iltalehdessä toimittajana.

 

Vilho tuli heti aamusta, istui kahareisin keittiön pitkällä penkillä ja puhui niin kovalla äänellä että Akseli kuuli sen ulos ja havahtui aamuturtumuksestaan, hän oli tulossa alhaalta lammelta naamaansa huuhtaisemasta; aamuvarjot olivat vielä pitkiä ja kaste runsasta, jonka puitten läpi siivilöityvä kylmän terävä valo pani paikoittain sädehtimään.

 

Tyhjä talo, pimeä huone jossa istun.

 

Muuan niistä, jotka olivat eläneet kavaljeerielämää Ekebyssä, oli pieni Ruster, joka osasi käyttää huilua ja soittaa kappaleita eri äänilajeissa.

 

Olin pienessä pinteessä päivänä muutamana ja sen tähden pistäysin jo uloskin.

 

Kälviän äsken tervatun ristikirkon kattoharjat, kuin raskaasti lastatun miehen hartiat, puskivat pakkashuurussa kumpuilevaa tasankoa.

 

Elämä on kuoleman mustin kohta.

 

Kirjat ovat seuraavat (toisessa järjestyksessä kuin edellä…):

 

Selma Lagerlöf, Näkymättömiä siteitä (1905)

Hannu Mäkelä, Kylmä aika (1987),

Matti Paavilainen, Tunteita suuressa sylissä (1975),

Anna-Maija Raittila, Isät kulkivat pilven alla (1975),

Eino Säisä, Hyviä päiviä (1970),

Marko Tapio, Enkeli lensi ohi (1963) sekä

Marko Tapio, Novelleja (1954). 

 

 

Harry Salmenniemen esikoisrunokokoelmaa en raaskinut vielä ostaa. Teos tavoittelee tänä vuonna HS:n kirjallisuuspalkintoa. Sen nimi on  virrata että, siis pienillä kirjaimilla noin. Hesari kirjoitti kesäkuussa kirjasta mm.: Tämän merkitystä pakenevammaksi ei kirjallisuus enää voi tulla….  Tekstiä katkovat jatkuvasti kielioppisääntöjä rikkovat välimerkit, varsinkin aaltosulkeet.

 

Minulle kirja toi mieleen mm. Rakel Liehun 90-luvun teokset Kubisseja ja Readymade. Tässä kaksi runoa siten kuin ne on Salmenniemen kirjassa painettu, välimerkkeineen ja x-merkkeineen.

 

vedenpintaa {siksi sen... Väreitä ;kalpeinta} paremmin kuin katse; intensiivisemmin kuin tuuli, se on: lyhyt {kuin kuiskaus & kuin} kosketus. Ääni {joutuu vaikene.. Syvempää; tai veden syvää, yön ja päivän, tai kaupunkien tms.;

 

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx kaltaisuutta ; kaltaisesti xxxxxxxx määrittelemättömästä siitä} tuntuu {että merkitys, ei kaikki mutta} ; xxxxxxxx että jonkin mieli kuin pakenisi {muuttuisi ensin selkeäksi ja xxxxxxxxxxxxx niin {kaukaiseksi että olemattomaksi; muuttuisi mahdottomaksi ymmärtää;

 

--- --- ---

 

Tuulen suunnan vaihteluihin kiinnittää veden äärellä koko ajan huomiota. Ja tuntuukin, että tuulen suunta vaihtelee joinain päivinä lähes koko ajan. Aallot käyvät milloin etelästä, milloin pohjoisesta, milloin lännestä. Itätuulta ei täällä havaitse samalla tavalla, koska aallot loittonisivat silloin rannasta. Sellaista ei kai milloinkaan näe?